30/10/2026
Terapian totuuksia
Yksi vaikeimmista asioista, joita olen aikuisena joutunut opettelemaan, ei ole ollut Ein sanominen. Vaikeampaa on ollut kestää toisen reaktio siihen.
💜 Pettymys.
💜 Ärtymys.
💜 Vetäytyminen.
Pitkään ajattelin, että jos joku pahoittaa mielensä valintani vuoksi, minun kuuluu korjata tilanne.
💜 Selittää paremmin.
💜 Pyytää anteeksi.
💜 Joustaa vielä vähän.
Kunnes en enää itsekään tiennyt, mitä olin halunnut.
Huomaan tekeväni tätä edelleen. Kun toinen pettyy, mieleni alkaa neuvotella:
💜 ”Pitäisikö minun kuitenkin suostua?”
💜 ”Entä jos olen itsekäs?”
Silloin yritän muistaa, miksi sanoin EI.
💜 Ehkä tarvitsin lepoa.
💜 Omaa aikaa. Rauhaa.
💜 Tai mahdollisuuden päättää itse.
Toisen pettymys ei itsessään tarkoita, että olen tehnyt väärin.
Voin kuunnella häntä ja ottaa vastuun sanoistani. Jos puhuin loukkaavasti, voin pyytää sitä anteeksi.
Silti rajani saa pysyä.
Kaiken ei tarvitse olla heti hyvin. Voin välittää toisesta ilman, että luovun itsestäni.
Harjoittelen tätä edelleen: kestämään toisen pettymystä ja luottamaan siihen, että myös minun tarpeillani on tilaa läheisessä suhteessa. 💜
Ruohtula Terapia
Pohjalta on paras ponnistaa 💪🏻
