22/10/2026
Kun olin pieni, en tykännyt yhtään villasta. Se tikkuili ja pisteli. Vanhemmat kertoivat, että olin heitellyt villahousuja ja kiukunnut, etten laita noita villaharmoita jalkaan.
Välttelin villaa aika pitkään. Hyvinkin aikuiseksi asti. Puin sitä vain, jos oli ihan välttämätön tarve. Noin 20 vuotta sitten palelin Vuokatin HS90 mäkihyppyrin kupeessa yli 20 asteen pakkasessa, tunsinko enää juuri varpaitakaan. Poikani mäkivalmentaja kysyi, mitä minulla on jalassa ensimmäisenä. Oli noloa tunnustaa, että naisten sukkahousut. Sain valmentajalta ohjeen laittaa ensimmäiseksi villasukat. Toiseksi seuraavat villasukat. Näin sitä viisastuu, joskus kantapään kautta ja joskus koko palelevien jalkojen kautta.
Tuosta hetkestä alkoi minun tutustuminen villan ominaisuuksiin ja siitä syntyi ymmärrys ja kiintymys maailman vanhinta älykuitua kohtaan. Villaa ei nimittäin pysty mikään tekninen kuitu tai älykuitu kopioimaan. Vain villassa ovat kaikki tavoitellut ominaisuudet: lämmöneristys, hengittävyys, kyky imeä kosteutta ja pitää silti lämpimänä, lian hylkiminen, itsepuhdistuvuus, hygienisyys, antibakteerisuus, hajujen tarttumattomuus, paloturvallisuus, joustavuus, rypistymättömyys, ekologisuus, pitkäikäisyys, uusiokäytettävyys ja biohajoavuus. Ja pitkäkuituisilla villoilla kutittamattomuus.
Ah ihanuutta, kuvissa kutittamattomia merinovillasukkia otoksena ja lisää erilaisia vielä täällä muitakin. Enää ei palele varpaat eikä tarvitse kiukuta tikkuvillasta.
