30/10/2026
Yksinäisyyttä voi tuntea myös silloin, kun ei ole yksin. Silloinkin, kun ympärillä on ihmisiä, läheisiä ihmissuhteita ja tavallista arkea.
Aina yksinäisyys ei synny siitä, ettei olisi ketään, vaan siitä, ettei koe voivansa olla toisten seurassa täysin oma itsensä.
Ettei uskalla näyttää, miten väsynyt on.
Miten paljon jokin asia satuttaa.
Miten peloissaan tai epävarma oikeasti on.
Ehkä on oppinut pärjäämään. Käsittelemään vaikeat tunteet itsekseen, kokoamaan itsensä ja jatkamaan eteenpäin.
On voinut oppia huolehtimaan siitä, miten muut reagoivat omiin tunteisiin. Kestääkö toinen suruni? Huolestuuko hän? Ymmärtääkö hän väärin? Olenko liikaa?
💔 Ja niin voi vähitellen oppia piilottamaan itsestään juuri ne puolet, jotka eniten kaipaisivat tulla nähdyiksi.
Yksinäisyyden vastakohta ei siis välttämättä olekaan se, että ympärillä on enemmän ihmisiä - vaan kokemus siitä, että saa olla jonkun seurassa kokonainen. Että saa olla myös surullinen, keskeneräinen, epävarma tai väsynyt. Eikä tarvitse ensin voida paremmin tullakseen kohdatuksi. ❤️🩹